0102030405
Kotitalouksien jätevedenkäsittelyjärjestelmän prosessilaitteet jätevedenkäsittelylaitos
Kotitalousjäteveden käsittelyllä tarkoitetaan kaupunkilaisten elämässä syntyvän jäteveden käsittelyä siten, että se täyttää jäteveden päästönormit eikä aiheuta saastumista ympäristölle. Kotitalousjätevesien käsittelyn merkitys on itsestään selvä, mikä liittyy ihmisten terveyteen ja ympäristön kestävään kehitykseen.
Ensinnäkin kotitalousjätevesi sisältää suuren määrän orgaanista ainetta ja mikro-organismeja, ja jos se joutuu suoraan ympäristöön, se aiheuttaa vakavaa saastumista vesistölle. Nämä orgaaniset aineet ja mikro-organismit kuluttavat vesistössä happea, mikä heikentää veden laatua ja vaikuttaa vesieliöiden selviytymiseen. Lisäksi kotitalousjätevesi sisältää runsaasti typpeä, fosforia ja muita ravinteita, jos ne päästetään vesistöihin, seurauksena on vesirehevöitymistä aiheuttava leväkukinta, mikä vaikuttaa veden laatuun ja ekologiseen tasapainoon.
Toiseksi kotitalousjätevesi sisältää myös erilaisia haitallisia aineita, kuten raskasmetalleja, orgaanista ainetta, lääkejäämiä ja niin edelleen. Jos näitä aineita joutuu suoraan ympäristöön, ne saastuttavat vesistöjä ja maaperää sekä aiheuttavat vahinkoa ekosysteemeille ja ihmisten terveydelle. Siksi kotitalousjäteveden tehokas käsittely on tärkeä toimenpide ympäristön ja ihmisten terveyden suojelemiseksi
Lisäksi kotitalousjätevesien käsittelyssä voidaan toteuttaa myös resurssien käyttöä. Kotitalousjätevesi sisältää suuren määrän orgaanista ainesta ja ravinteita, jotka voidaan asianmukaisen käsittelyn jälkeen muuttaa orgaaniseksi lannoitteeksi ja biokaasuksi ja muiksi resurssiksi resurssien kierrätyksen toteuttamiseksi ja luonnonvarojen kulutuksen vähentämiseksi.
Päivittäisen elämän jätevedet Itse asiassa vain pieni osa jätevedestä on käsitelty, ja suurin osa niistä johdetaan suoraan jokiin ilman käsittelyä. Pienemmissä kaupungeissa se on huonompi.
Ulosteita ja niin edelleen ei yleensä poisteta suoraan, mutta keräystoimenpiteitä on olemassa.
Jätevesien pilaavien aineiden koostumus on erittäin monimutkainen ja monimuotoinen, ja täydellisen puhdistuksen tarkoitusta on vaikea saavuttaa millään käsittelymenetelmällä, ja käsittelyjärjestelmän muodostaminen käsittelyn vaatimuksia vastaavaksi vaatii usein useita menetelmiä.
Eri käsittelyasteen mukaan jätevedenkäsittelyjärjestelmä voidaan jakaa primäärikäsittelyyn, toissijaiseen käsittelyyn ja edistyneeseen käsittelyyn.
Primäärikäsittely poistaa jätevedestä vain suspendoituneen kiintoaineen pääosin fysikaalisin menetelmin, eikä käsitelty jätevesi yleensä täytä päästönormeja.
Toissijaisessa käsittelyjärjestelmässä ensisijainen käsittely on esikäsittelyä. Yleisimmin käytetty jälkikäsittely on biologinen käsittely, jolla voidaan poistaa kolloidista ja liuennutta orgaanista ainesta suuresti jätevedestä siten, että jätevesi täyttää päästönormit. Toissijaisen käsittelyn jälkeen on kuitenkin edelleen olemassa tietty määrä suspendoitunutta ainetta, liuennutta orgaanista ainetta, liuennutta epäorgaanista ainetta, typpeä ja fosforia sekä muita leviämisravinteita, jotka sisältävät viruksia ja bakteereja.
Siksi se ei voi täyttää korkeampien päästöstandardien vaatimuksia, kuten käsittely pieneen virtaukseen, joen huono laimennuskapasiteetti voi aiheuttaa pilaantumista, sitä ei voida käyttää suoraan vesijohtoveden, teollisuusveden ja pohjaveden latauslähteenä. Tertiäärisellä käsittelyllä poistetaan edelleen epäpuhtaudet, joita ei voida poistaa toissijaisella käsittelyllä, kuten fosfori, typpi ja orgaaniset epäpuhtaudet, epäorgaaniset epäpuhtaudet ja taudinaiheuttajat, joita biologia on vaikea hajottaa. Jäteveden tertiäärinen käsittely on "edistynyt käsittely" -menetelmä, jossa käytetään edelleen kemiallista menetelmää (kemiallinen hapetus, kemiallinen saostus jne.) sekä fysikaalisia ja kemiallisia menetelmiä (adsorptio, ioninvaihto, kalvoerotustekniikka jne.) joidenkin tiettyjen epäpuhtauksien poistamiseksi. toissijaisen hoidon perusteella. On selvää, että jäteveden jälkikäsittely on kallista, mutta sillä voidaan hyödyntää vesivarat täysimääräisesti.
Jätevedenpuhdistamoihin johdettavat jätevedet ja teollisuusjätevedet voidaan käsitellä vaarattomasti erilaisilla erotus- ja muunnostekniikoilla.
Perusperiaatteet
Yleisimmin käytetyt kulutustarvikkeet jätevedenpuhdistamoissa
Jäteveden käsittelyssä meidän tulee käyttää seuraavia aineita:
(1) Hapettava aine: nestemäinen kloori tai klooridioksidi tai vetyperoksidi,
(2) Vaahdonestoaine: määrä on hyvin pieni;
(3) Flokkulointiaine: polyalumiinikloridi tai anioninen ja kationinen polyakryyliamidi, joka tunnetaan myös nimellä anioninen pam tai kationinen pam,
(4) Pelkistysaine: rautasulfaattihydraatti ja niin edelleen;
(5) Happo-emäsneutralointi: rikkihappo, poltettu kalkki, kaustinen sooda jne
(6) Kemialliset fosforinpoistoaineet ja muut aineet.
Puhdistusmenetelmät ja yleiset tekniikat
Fysikaalinen menetelmä: poista liukenemattomat suspendoituneet kiintoaineet ja öljy jätevedestä fysikaalisella tai mekaanisella vaikutuksella; Suodatus, saostus, keskipakoerotus, kelluminen jne.
Kemiallinen menetelmä: kemiallisten aineiden lisääminen kemiallisten reaktioiden kautta muuttaa jäteveden epäpuhtauksien kemiallisia tai fysikaalisia ominaisuuksia siten, että ne muuttuvat kemiallisesti tai fysikaalisesti, ja poistetaan sitten vedestä; Neutralointi, hapetus, pelkistys, hajoaminen, flokkulaatio, kemiallinen saostus jne.
Fysikaalinen kemiallinen menetelmä: fysikaalisten ja kemiallisten kokonaisvaltaisten toimien käyttö jäteveden puhdistamiseksi; Strippaus, strippaus, adsorptio, uutto, ioninvaihto, elektrolyysi, elektrodialyysi, käänteisdialyysi jne.
Biologinen menetelmä: mikrobien aineenvaihdunnan käyttö, jäteveden orgaanisten epäpuhtauksien hapettaminen ja hajottaminen vaarattomiksi aineiksi, joka tunnetaan myös nimellä biokemiallinen käsittelymenetelmä, on tärkein menetelmä orgaanisen jäteveden käsittelyssä; Aktiiviliete, biologinen suodatin, elävä pyörivä pöytä, hapetuslampi, anaerobinen mädätys jne.
Niistä jäteveden biologinen käsittelymenetelmä perustuu menetelmään, jossa mikro-organismit muuttavat monimutkaisen orgaanisen aineen yksinkertaiseksi aineeksi ja myrkyttömäksi myrkyttömäksi aineeksi entsyymien vaikutuksesta. Käsittelyprosessissa mukana olevien mikro-organismien erilaisten happitarpeiden mukaan biologinen käsittely voidaan jakaa kahteen tyyppiin: hyvän kaasun (happi) biologinen käsittely ja anaerobinen (happi) biologinen käsittely. Hyvä kaasun biologinen käsittely on hapen läsnäollessa, jonka tehtävänä on suorittaa hyvä kaasukapillaari. Bakteerit hapettavat omien elämäntoimintojensa – hapettumisen, pelkistyksen, synteesin ja muiden prosessien – kautta osan imeytyneestä orgaanisesta aineesta yksinkertaiseksi epäorgaaniseksi aineeksi (CO2, H2O, NO3-, PO43- jne.) saadakseen kasvuun tarvittavan energian ja ja muuntaa toisen osan orgaanisesta aineesta ravintoaineiksi, joita organismit tarvitsevat oman kasvunsa ja lisääntymisen aikaansaamiseksi. Anaerobinen biologinen käsittely suoritetaan ilman happea anaerobisten mikro-organismien vaikutuksesta. Kun anaerobiset bakteerit hajottavat orgaanista ainetta, niiden on saatava happea CO2-, NO3-, PO43- ja niin edelleen ylläpitääkseen oman materiaalintarpeensa hapen, joten niiden hajoamistuotteet ovat CH4, H2S, NH3 ja niin edelleen. Jäteveden käsittelemiseksi biologisella prosessilla tulee ensin analysoida jäteveden epäpuhtauksien biohajoavuus. Pääasiassa on kolme näkökohtaa: biohajoavuus, biokäsittelyolosuhteet ja jäteveden mikrobitoimintaa estävä vaikutus saasteiden raja-arvo. Biologisella hajoavuudella tarkoitetaan sitä, missä määrin saasteiden kemiallista rakennetta voidaan muuttaa eliöiden elämäntoiminnan kautta, jolloin saasteiden kemialliset ja fysikaaliset ominaisuudet muuttuvat. Hyvällä kaasun biologisella käsittelyllä tarkoitetaan mahdollisuutta, että mikro-organismit muuttavat epäpuhtaudet CO2:ksi, H2O:ksi ja biologisiksi aineiksi väliaineenvaihduntatuotteiden kautta ja tällaisten epäpuhtauksien muuntumisnopeutta hyvissä kaasuolosuhteissa. Mikro-organismit voivat hajottaa tehokkaasti orgaanisia epäpuhtauksia vain tietyissä olosuhteissa (ravitsemusolosuhteet, ympäristöolosuhteet jne.). Ravitsemus- ja ympäristöolosuhteiden oikea valinta voi saada biologisen hajoamisen etenemään sujuvasti. Biologista prosessointia tutkimalla on mahdollista määrittää näiden olosuhteiden vaihteluväli, kuten pH, lämpötila sekä hiilen, typen ja fosforin suhde.
Vesivarojen kierrätyksen tutkimuksessa kiinnitetään suurta huomiota erilaisten nanomikronisten hiukkassaasteiden poistamiseen. Nano-mikronisia hiukkasia aiheuttavat saasteet vedessä viittaavat hienoihin hiukkasiin, joiden koko on alle 1 um. Niiden koostumus on erittäin monimutkainen, kuten erilaiset hienot savimineraalit, synteettiset orgaaniset aineet, humus, öljy- ja leväaineet jne. Voimakkaan adsorptiovoiman omaavana kantajana hienot savimineraalit imevät usein myrkyllisiä raskasmetalli-ioneja, orgaanisia saasteita, patogeenisiä bakteereja ja muita epäpuhtauksia pinnalla. Luonnonveden humus- ja leväaineet voivat muodostaa kloorin kanssa syöpää aiheuttavia kloorattuja hiilivetyjä vedenpuhdistuskäsittelyn klooridesinfiointiprosessissa. Näiden nanomikronihiukkasten epäpuhtauksien olemassaololla ei ole vain suoraa tai mahdollista haitallista vaikutusta ihmisten terveyteen, vaan se myös heikentää vakavasti veden laatua ja vaikeuttaa veden käsittelyä esimerkiksi yhdyskuntajätevesien perinteisessä käsittelyprosessissa. Tämän seurauksena sedimentointisäiliön flokki kelluu ylöspäin ja suodatinsäiliö on helppo tunkeutua, mikä johtaa jäteveden laadun heikkenemiseen ja käyttökustannusten nousuun. Perinteinen perinteinen käsittelytekniikka ei pysty tehokkaasti poistamaan näitä nanomikronisia epäpuhtauksia vedestä, ja joitain kehittyneitä käsittelytekniikoita, kuten ultrasuodatuskalvoa ja käänteisosmoosia, on vaikea käyttää laajalti suurten investointien ja kustannusten vuoksi. Siksi on kiireellinen tarve tutkia ja kehittää uutta, tehokasta ja taloudellista vedenkäsittelytekniikkaa.
Käsittelylaitteet
Kotitalouksien jätevedenkäsittelyjärjestelmä vaatii erilaisia laitteita, seuraavat ovat yleisesti käytettyjä puhdistuslaitteita:
1. Säleikkö: käytetään suurten hiukkasten poistamiseen jätevedestä, kuten paperista, kankaasta jne.
2. Hiekan sedimentaatiosäiliö: käytetään hiekan ja hiekan sekä muiden kiinteiden hiukkasten poistamiseen jätevedestä.
3. Sedimentaatiosäiliö: käytetään primäärikäsittelyyn, jäteveden suspendoituneet kiintoaineet ja sedimentit saostetaan painovoiman vaikutuksesta.
4. Ilmavaahdotussäiliö: käytetään ensisijaiseen käsittelyyn, jäteveden suspendoitunut aine kelluu kuplien vaikutuksesta ylös ja poistetaan sitten kaapimella.
5. Suodatin: primäärikäsittelyyn, suodatinväliaineen läpi kiintoaineen ja orgaanisen aineksen poistamiseksi jätevedestä
6. Aktiivilietteen reaktiosäiliö: käytetään välikäsittelyyn lisäämällä aktiivilietettä ja happea, jotta mikro-organismit voivat purkaa jäteveden orgaanista ainetta.
7. Anaerobinen keitin: käytetään välikäsittelyyn, mikro-organismien vaikutuksesta anaerobisissa olosuhteissa jäteveden orgaaninen aines muunnetaan biokaasuksi.
8. Biofilmireaktori: käytetään välikäsittelyyn, jäteveden orgaaninen aines hajoaa biofilmin vaikutuksesta.
9. Syväsuodatin: käytetään edistyneeseen käsittelyyn orgaanisten jäämien poistamiseksi jätevedestä suodatinmateriaalin kautta. 10. Aktiivihiiliadsorberi: käytetään edistyneeseen käsittelyyn orgaanisen aineen poistamiseksi jätevedestä aktiivihiilen adsorptiolla.
11. Otsonihapetusreaktori: edistyneeseen käsittelyyn otsonin hapetuksen kautta orgaanisten aineiden poistamiseksi jätevedestä.
kuvaus2